Yhteystiedot

Pyhän Hildegardin seura ry
Rantakatu 13 A 12, 90100 Oulu

MITÄ ON TOIVO?                        

 

 

Toivo ihmisellä on yksi osa elämän perustaa, sitä ylläpitävää positiivista voimaa, joka saa meidät jaksamaan ja jatkamaan elämässä eteenpäin; saavuttamaan niitä tavoitteita joita olemme itsellemme asettaneet.

Sanakirjojen mukaan Raamatun alkukielessä kreikan sana; "elpis" merkitsee sekä "toivo" että "odottaa." Sanaa siis käytetään myöskin osittain subjektiivisesti, jonkin hyvän odottamiseen.

Yleensä ymmärrämme toivon koskevan näitä ajallisessa elämässä esiintyviä tavoitteita  sekä tarpeita ja näinhän usein onkin. Jos ajatellaan esim. nuorta henkilöä, joka haluaa valmistua tiettyyn ammattiin tai saavuttaa tietyn tutkinnon tason opiskelussa, on hänellä vuosikausia kestävä opiskelu ja ahkerointi tavoitteen saavuttamiseksi.

Toivo liittyy siis meidän henkiseen tahdonvoimaan ja on yksi osa sitä, auttaen pääsemään tavoitteisiin ja  kestämään tarvittaessa vaikeuksienkin yli.

 

Toivo on sisäinen voimamme, jota tarvitsemme jatkuvasti myös jokapäiväiseen elämiseen.

Mutta toivo yltää vielä syvemmälle, aina syvimpiin elämänarvoihin saakka, sielumme perustuksiin asti, missä ovat ne pysyvät arvot, joista Raamatussa mainitaan:

 

"Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus." (1Kor 13:13 v.-38 käänn.)

Siis toivo, usko ja rakkaus nivoutuvat ihmisen sydämessä lujaksi perustukseksi, jonka varassa elää. Se tulee esille jo Raamatun uskon määritelmässäkin, kuinka toivo ja usko nivoutuvat toisiinsa:

 

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy"      ( Hepr. 11:1 v-38 kään.)       )

Itseasiassa toivo on uskon syvintä perustaa! Useasti toivon symbolina kuvataan ankkuria, joka onkin sangen hyvä vertaus. Toivohan juuri ankkuroituu kiinni odotukseen tai lupaukseen jostakin paremmasta. Raamatusta lainaus:

 

"Se toivo meille on ikään kuin ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti.."  (Hepr. 6:19 v-38 kään.)

Tässä puhutaan vertauskuvallisesti esiripusta, jolla tarkoitetaan Herramme Jeesuksen olemista Isä luona Taivaassa valtaistuimella Isän oikealla puolella, jossa Hän aina rukoilee puolestamme.

 

Kun katsomme tätä nykyistä maailmaamme, emme voi ajatella kovin toivokkaasti.

Täällähän koemme, että  elämä on hyvinkin vajavaista ja epätäydellistä. Lisäksi on paljon kärsimystä, nälkää, sotia, epäoikeudenmukaisuutta ja väkivaltaa. Kaikki tämä johtuu tietysti siitä, että elämme Jumalasta pois poikenneessa ja langenneessa maailmassa.

Tämä on myös todettu Raamatussa:

"Sillä kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kevottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on ei yhden yhtäkään."

(Room. 3:12 v-38 kään.) 

 

Jos puuttuu uskoa, jollei ole yhteyttä Jumalaan, pyrkii ihminen täyttämään tämän tarpeen jollakin muulla korvikkeella saadakseen elämään tavoitteita ja tarkoitusta.

Tällöin Jumalan korvikkeeksi ja elämän toivon perusteeksi tulee jokin menestykseen, valtaan tai materiaaliseen liittyvä tavoite.

Tästä seuraa, että olemme niin alttiita ajattelemaan, että voimme korvata Jumalan hyvyyden jollakin maallisella korvikkeella, jonka katsomme olevan itsellemme hyväksi ja hyödyksi.

Useasti, kun on ponnisteltu ja tavoite saavutettu, onkin huomattu, että eihän se onnellisuus, jota toivottiin, kestäkään kuin hetken ja sitten on tullut peräti pettymys tai vähintäänkin jotain uutta tavoitetta tilalle. Tällä pyritään ylläpitämään korvikkeellista toivoa elämässä.

Eletään elämyksestä toiseen ja tavoitteista toiseen.

Näin ihminen ikään kuin pyrkii työntämään Jumalan taustalle elämässään, touhuamalla jatkuvasti omien tavoitteidensa kanssa.

Tällä hän pyrkii täyttämään sisimmäistä tyhjyyttä, hakemalla itse valittua elämän tarkoitusta, korvaamaan sitä janoa ja kaipuuta, jota tunnetaan. Kuitenkin tämän janon voi sammuttaa vain Jumala.

Koska Jumala on luonut meidät Hänen kaltaisekseen on Hän asettanut meihin kaipuun Hänen luokseen ja yhteyteen; rakkauden ja elämän janoa Hänen puoleensa, joka on Rakkaus ja Elämän lähde.

Ja juuri sinne, meidän sisimpäämme ja henkeemme, voi Jumala tuoda valon eli synnyttä uskon Hänen Pyhän Henkensä kautta, kun ihminen kääntyy Hänen puoleensa, rukoilee Herraa Jeesusta Kristusta ja pyytää syntien anteeksiantoa vilpittömin ja avoimin sydämin.

 

Tämä nykyinen maailma ei ole sitä, mitä uskomme Jumalan halunneen ja tarkoittaneen. Syy on meidän ihmisten. Syntiinlankeemuksen seurauksena elämme turmeltuneessa maailmassa, joka on monella tapaa näkyvissäkin. Nykyään on jo hyvin yleisesti tiedossa, kuinka olemme ylirasittaneet luomakuntaa kaikessa ahneudessamme ja myös saastuttaneet sitä kaikella tapaa, vesistöjen,ilmakehän, luonnonvarojen ja maankäytön osalta. Myöskin tähän vastaa usko! Se antaa toivon paremmasta!

Raamattu kertoo Jumalan suunnitelmasta ihmiskunnalle, kuinka Hän tulee kerran korjaamaan kaiken!

Hän tulee luomaan uudet taivaat ja uuden maan!

Eikä kukaan ihminen, joka ei halua elää Jumalan yhteydessä, sinne enää pääse eikä, mitään epäpyhää eikä saastaista!

Tästä Raamatussa:

"Sillä katso, Minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne ajatuksiin astu."  (Jes 65:17 v-38 kään.)

"Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämän kirjaan."

(Ilm. 21:27v-38 kään.)

Karitsalla tarkoitetaan Herraamme Jeesusta Kristusta. Häntä kutsutaan Raamatussa myös tällä nimellä, koska Hän on uhrannut ja antanut Itsensä meidän syntiemme tähden ja edestämme. Vain Hänen uhriinsa turvaaminen uskon kautta tuo syntien anteeksiantamuksen ja osallisuuden iankaikkiseen elämään ja silloin taivaassa kirjoitetaan nimi Karitsan elämänkirjaan.

 

Ihmisen olemus koostuu sekä fyysisestä ruumiista että henkisestä persoonasta. Arkielämässä emme tietenkään erottele näitä vaan olemme ehyt kokonaisuus.

Meidän tulisi kuitenkin ymmärtää, että ihminen on iankaikkisuusolento, hänen henkinen persoonansa on iankaikkinen, ja elämämme on monikerroksinen kokonaisuus, johon kuuluu ajallinen jakso kaikkine tänne kuuluvine vaiheineen, mutta sen jälkeen alkaa iankaikkinen elämä.

Täällä ajallisen elämän aikana meidän tulisi muistaa myös oma iankaikkisuutemme ja kääntyä Jumalan puoleen, etsiä yhteyttä Häneen, ratkaistaksemme myöskin iankaikkisen osamme.

Uskoontulon yhteydessä voi kokea sisäistä täyteyttä, rauhaa ja Jumalan rakkautta, jonka vaikuttaa Pyhä Henki.

Hän myös synnyttää mielenkiinnon Raamattuun, Jumalan sanaan sekä antaa ihmiselle kokonaan uuden; elävän ja kestävän toivon kaikkia niitä ihania, kestäviä ja lujia, lupauksia kohtaan, jotka Raamatussa on mainittu.

Tämä usko jo sinällään sisältää myös toivon, sen kaikkein kalleimman ja parhaimman toivon, mitä ihminen voi koskaan täällä ajassa ollessaan saada, nimittäin toivon iankaikkisesta elämästä kerran Taivaassa Jumalan luona.

 

Herramme Jeesus Kristus on omalla ylösnousemuksellaan todistanut ihmisen kuolemattomuuden. Samoin on Hän myös samassa yhteydessä todistanut toisen ihmeellisen totuuden, nimittäin uuden ruumiin saamisen ylösnousemuksen yhteydessä.

Raamatusta:

 

"Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta."  (1 Piet 1:3)

Ja kaikkien muiden ylösnousemuksesta:

"Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla Hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi."  (Fil. 3:20,21 v-38 kään.)

"Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme vielä elossa, jotka olemme jäänet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." 

(1 Tes. 4:16,17 v-38 kään.)

 

Apostoli Johannes kirjoittaa Jumalalta saamansa ilmestyksen pohjalta näkymiä  taivaasta Jumalan luona:

 

"Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota kukaan ei voinut lukea kaikkista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä ja ne seisoivat Valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut   käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen:" Pelastus tule meidän Jumalaltamme, joka Valtaistuimella istuu ja Karitsalta."  (Ilm 7:9,10v-38 kään.)

"Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa joka on Valtaistuimen keskellä on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille ja Jumala on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."

(Ilm. 7:16,17v-38 kään.)

 

Enkö siis valitsisi itselleni tätä iankaikkista autuutta Jumalan luona. Voin saada sen osakseni uskon kautta. Toimimalla Raamatun evankeliumin mukaan ja vastaanottamalla sen pelastuksen, jonka Jumala on valmistanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Hän, rakas Taivaallinen Isä, on tehnyt kaiken valmiiksi edestäni. Minun tehtäväni on noudattaa Jumalan Sanan ohjeita ja vastaanottaa Jeesus Kristus elämääni rukouksessa uskon kautta.

 

Aamen.

 

Jukka

Mitä on toivo?