Hildegard Bin­ge­ni­läi­nen

Kir­jai­li­ja, säveltäjä ja hen­gel­li­nen vai­kut­ta­ja

Kes­ki­vai­heil­la 1100 – lukua kohtaamme naisen, joka useiden vuo­si­kym­me­nien ajan veti ihmisiä puoleensa magneetin lailla. Hän on Saksassa Ber­mers­hei­mis­sa Rhein­hes­se­nis­sä kym­men­lap­si­seen per­hee­seen 1098 syntynyt Hildegard. Hänet annettiin ajan tavan mukaan jo 8 – vuotiaana Di­si­bo­den­ber­gin luos­ta­riin nuoren krei­vit­tä­ren Jutta von Spon­hei­min oh­jauk­seen oppimaan be­ne­dik­tii­ni­läis­luos­ta­rin ORA ET LABORA, Rukoile ja tee työtä oh­je­sään­töä.


Hän eli tässä en­sim­mäi­ses­sä luos­ta­ris­saan 34 vuotta täysin maa­il­mas­ta erossa. Hänestä tuli 38 – vuotiaana luostarin abbedissa Jutan kuoltua. Di­si­bo­den­ber­gin luos­ta­ris­sa hän sai ju­ma­lal­li­sen teh­tä­vän­sä kir­joit­taa se, mitä hänen an­net­tai­siin kuulla ja nähdä. Tämä tapahtui 1141 hänen ollessaan 43 vuoden iässä ja hän alkoi jonkin aikaa tehtävää vas­tus­tel­tu­aan kir­joit­taa en­sim­mäis­tä kirjaansa Scivias Tunne tiet.


Hil­de­gar­din kir­joit­ta­mat kirjat

Kaikki Hil­de­gar­din kir­joit­ta­mat tekstit ovat ai­nut­laa­tuis­ta il­moi­tus­ta Jumalasta, maa­il­man­kaik­keu­des­ta, luo­ma­kun­nas­ta ja ih­mi­syy­des­tä. Kir­joit­taes­saan hän oli aina täydessä tie­toi­suu­den tilassa ei pois­sao­le­va eikä eks­taa­sis­sa. Kir­joi­tus­kausi kesti kaikkiaan 33 vuotta. Sci­viak­sen ohella hän kirjoitti 2 muuta suur­teos­ta ja 5 pienempää. Munkki Volmar auttoi häntä la­ti­na­kie­lis­ten tekstien kir­joit­ta­mi­ses­sa.


1. SCIVIAS-Tunne tiet (1141 – 1151) on kirja Hil­de­gar­din saamista il­mes­tyk­sis­tä.

2. Seuraavat viisi kirjaa il­mes­tyi­vät 1151 – 1158:

PHYSICA – Liber simplicis medicinae kirja luon­non­lääk­keis­tä

CAUSAE et CURAE – kirja sai­rauk­sien syistä ja hoidoista

MUSIIK­KI­TEOS – 77 hen­gel­lis­tä laulua ja lau­lu­näy­tel­mä ORDO VIRTUTUM

KIRJEET KIRJA – lähes 400 saatua ja lä­he­tet­tyä kirjettä IM FEUER DER TAUBE

EVAN­KE­LIU­MIEN SE­LI­TYK­SIÄ  kirjanen

3. LIBER VITAE ME­RI­TO­RIUM ( 1158 – 1163) – kirja Elämän pe­rus­ar­vois­ta

4. LIBER DIVINORUM OPERUM (1163 – 1174) – kirja Jumalan luo­mis­työs­tä, Kris­tuk­ses­ta ja ih­mis­kun­nan his­to­rias­ta


Kir­joi­tus­työn­sä ohella hän ra­ken­nut­ti Ru­perts­ber­gin ja Ei­bin­ge­nin luostarit ja toimi niissäkin ab­be­dis­sa­na. Hänen vai­ku­tusa­lu­een­sa ei kui­ten­kaan jäänyt vain luos­ta­rei­den seinien sisälle. Hänestä tuli ai­kakau­ten­sa huo­mat­ta­va hen­gel­li­nen vai­kut­ta­ja sen ajan län­ti­ses­sä maa­il­mas­sa. Hänen luokseen luokseen tulvi niin aikansa vai­kut­ta­jia  kuin sekä sairaita ja pa­ran­net­ta­via ihmisiä kysymään neuvoja. Aika oli ris­ti­rii­tais­ta. Kirkon ja kei­sa­rin­val­lan välillä oli jän­nit­tei­tä samoin po­li­tii­kas­sa sekä aa­te­lis­ten että hen­gel­lis­ten välillä.


Hildegard saar­naa­ja­na

Vuonna 1158 Jumala antoi Hil­de­gar­dil­le vielä uuden tehtävän: Hänen piti lähteä puhumaan val­las­sao­le­vil­le hen­gel­li­sil­le ja maal­li­sil­le joh­ta­jil­le oi­keu­den­mu­kai­suut­ta ja julistaa Jumalan tahtoa sekä heille että ta­val­li­sel­le kansalle. ”Pyhän Hengen pa­kot­ta­vas­ta vaa­ti­muk­ses­ta minun on läh­det­tä­vä saar­naa­maan totuutta.” Hän teki kolme pitkää pu­hu­ja­mat­kaa sen ajan kul­ku­vä­li­neil­lä hevosilla ja veneillä ja saarnasi tu­han­sil­le ihmisille toreilla ja ka­te­draa­lien edustalla. Keskiajan his­to­rias­sa tuskin löytyy vastaavaa Hil­de­gar­din matkoille. Oli tavatonta että nunna kulki ympäri maata puhumassa, kri­ti­soi­mas­sa ja opet­ta­mas­sa suurille ih­mis­jou­koil­le. Be­ne­dik­tii­ni­läis­luos­ta­ri­kun­ta salli sen, koska Hildegard oli profeetta.


Hildegard eli ak­tii­vi­se­na elämänsä loppuun saakka ja pääsi viimein 17 päivänä syyskuuta 1179 lepoon ja rauhaan kotiin Jumalan luo. Ja taivaalla säteili ihana valoilmiö.


Hil­de­gar­din kuoltua kaikki hänen kir­joi­tuk­sen­sa lä­he­tet­tiin Roomaan Va­ti­kaa­nin kir­jas­toon, jossa ne edelleen ovat säi­ly­tet­tä­vi­nä. Ne ovat ar­vo­do­ku­ment­te­ja eikä niitä ei enää pääse tutkimaan.


Hildegard ei toiminut omasta aloit­tees­taan vaan hän suoritti Jumalan antamaa kut­su­mus­ta Pyhän Hengen joh­da­tuk­ses­sa. Hänen teok­sis­taan käy selvästi ilmi, että kaikki hänen lähteensä ovat ”Ikuisesti elävässä Jumalan Sanassa.”


© Pyhän Hildegardin seura. Kaikki oikeudet pidätetään.

Tehty